panokaverit com nainen etsii naista

Outdoor sex kamasutra kissen. erotik dvd parkplatzsex bottrop. prostata happy end fkk opa wenn mich anschreiben.

... Ilmaiset kotivideot paras thai hieronta

Eläinseksi etsin naista tositarkoituksella

: Panokaverit com nainen etsii naista

Panokaverit com nainen etsii naista Ja sitten väitetään että seksi kiinnostaa miestä enemmän kuin naista. Eikö se ole loppujen lopuksi aika teennäistä ja kieroa että miehet kumminkin odottavat saavansa sitä seksiä lähes välittömästi kun ollaan tavallisilla treffeillä sillä ajatuksella että tutkitaan voisiko syntyä parisuhde? Nythän käy niin että jos ilmoittaa profiilissaan etsivänsä seksikumppania niin sellaiset, jotka haluavat seksikumppanin vastaavat, mutteivät missään nimessä sellaiset jotka haluaisivat seksiä ja parisuhteen eli se parisuhde jääkin sen seksikumppanin haun jalkoihin ja jää siksi saavuttamatta. Vai onko jokin moraalinen ero ja naiset enemmän tyytyy sitte leluihin? Ja jos nämä kyseiset naiset etsivät suhdetta, niin menevätkö perinteisesti vain ravintolaan? Oli kuitenkin molemmille selvää ettei tuu muuta.
ILMAISET PILLU VIDEOT RAKEL LIEKKI PORN TUBE Seksi on luonnollinen osa parisuhdetta mutta minulla seksi ja tunteet ovat niin tiukkaan nivoutuneet yhteen etten pysty erottamaan niitä toisistaan. Eli jos minä joku päivä tapaan Hänet, niin uskon että se tapahtuu jossain muissa kulttuuririennoissa kuin itselleni tylsäksi koetussa baariympyröissä. Yritinkin talvella autoon yöpymällä palelluttaa itseni hengiltä ja lopettaa onnettoman eloni. Aluksi menee varmasti ihan hyvin ns. Yksi löytyi harrastuksen kautta leiriltä, tavattiin ihan kavereina ja siitä se vaan lähti.
Naked massage milf porno suomi Free suomi porno porno pornhub

Eivätkä olleet peräkammarin poikia. Eli tuota ettei yli vuotiaalla naisella ole muita vaihtoehtoja kuin pelkkä seksisuhde tai parisuhde iankaikkisen vanhan miehen tai peräkammarin pojan kanssa ei kyllä omat kokemukseni tue.

Mutta sen toki pitää paikkansa että naisen "arvo" nettideittailumaailmassa romahtaa samaa tahtia hedelmällisyyden kanssa. On ihan eri asia etsiä kumppania alle vuotiaana kuin yli vuotiaana. Valikoima on aivan toista. Muttei se silti tarkoita etteikö niitä vapaita fiksuja ja komeitakin olisi olemassa. NIitähän vapautuu koko ajan kun erot ovat nykyään yleisiä eivätkä eronneet isät useinkaan enää halua lapsiakaan. Helppoa niitä ei toki ole löytää muttei kai luovuttaa kannata?

Itse huomasin nettitreffeilua reippaan vuoden harrastettuani että kannattaa laittaa kriteerit aika löysiksi, ei sen takia että laskisi rimaa, vaan sen takia että naisilla on aika samantapaiset toiveet miesten ominaisuuksista.

Pitkä, vuotias, akateeminen ja urheilullinen mies ei listoilla kauaa pyöri jollei ole ääliö tai sitoutumishaluton. Sen sijaan jos ottaa mukaan pitkät, vuotiaat ja urheilulliset muttei vaadi akateemisuutta, alkaa löytyä enemmän ehdokkaita. Jos vaatimus akateemisuudesta johtuu siitä että haluaa keskustelutaitoisen ja älykkään miehen niin se ei oikeasti tarvi akateemisuutta.

Itse löysin helmiä tällä tavoin, eräskin sähköasentaja oli fiksumpi kuin yksikään täällä tapaamani akateeminen. Ja esim moni haluaa että mies on senttiä tai sitä pidempi. Senttiä lyhyemmät rajautuvat joukosta eikä kai se sentti niin olennainen asia ole. Itse en käy ravintoloissa oikeastaan lainkaan, enkä koe järkeväksi mennä sinne klo 24 yöllä ja vahdata humalaisia miehiä valomerkkiin saakka. Sitten kun lähden sen miehen kanssa jonnekin panemaan, kello on jo aamulla, eikä ole mitään takeita siitä, osaako se mies edes tyydyttää naista.

Joitakin kertoja on tullut lähdettyä baarista miehen matkaan, eikä siitä ole todellakaan ollut mitään iloa minulle. Miehet yleensä suorittavat vain pikapanoja siinä kunnossa, klo 4 aamulla. Mitä ihmeen järkeä siinä olisi, että valvon yöt, maksan baarin sisäänpääsymaksut ja taksit minulla ei ole autoa, eikä kotiini kulje yöbusseja ja katselen humalaisten hillumista baareissa yökaudet ja lähden isolla turvallisuusriskillä tuntemattoman matkaan, tuntemattomaan paikkaan, ja mies kykenee vain 5min.

Tai jopa sammuu kesken kaiken. Enkä suoraan sanottuna ole edes nähnyt baareissa niin tasokkaita miehiä, kuin entinen panoikaverini oli. Siinä olet oikeassa, että on vaara ihastua panokaveriin. Jos mies on siinä mielessä liian ihana, ei kannata ryhtyä koko hommaan tai lopettaa se ajoissa, jos alkaa kaivata miestä. Itse olen ratkaissut ongelman siten, että otan panokaveriksi sen tyylisen miehen, johon en todellakaan voi ihastua, mutta tunnen riittävästi fyysistä vetovoimaa häntä kohtaan.

Ehkä naisen täytyykin pystyä suhtautumaan seksiin kuten mies, että hän voi olla panosuhteessa. En allekirjoita sitä, että panokaverin pitäminen laimentaisi halua etsiä parisuhdetta. Kun ei tarvitse silmät puutteesta kiiluen etsiä epätoivoisesti miestä, voi suhtautua asiaan järkevästi ja ajatella, että syllä se sopiva ja oikea tulee vastaan jos on tullakseen. Vakipanon kanssa tapailimme pääasiassa päiväsaikaan, niin jää illat aikaa tehdä muuta - vaikka mennä sinne baariin ihan tyttöporukalla hauskaa pitämään.

Kertaan vielä, että vakipanon kanssa harrastetaan seksiä sovitusti ja säännöllisesti. Minulla ainakin on säännöllinen elämänrytmi, eikä mulle tarvii kenekään soittaa keskellä yötä työpaikan baari-illan päätteeksi. Vakipanosuhteessa nimenomaan täytyy olla sitä seksuaalista vetovoimaa, eihän se muuten suju. Panosuhteeseen voi siis ryhtyä sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa kokee suurta intohimoa ja kemiaa, mutta tietää ettei pitkässä suhteessa sopisi miehen kanssa yhteen.

Jos vaikka toinen harrastaa matkustelua, sukellusta, vuorikiipeilyä ja on kauhean sosiaalinen ja toinen haluaa vain nyhjätä hiljaa kotona ja poimii kesät marjoja ja sieniä mökillä. Ja - seksikumppani haetaan aivan eri paikasta kuin tavalliselta treffipalstalta!

Niin ne kuule miehetkin tekee, niillä on parisuhdehaku täällä s Alistuisin jollekin normille, jos väenvängällä alkaisin suhteeseen, joka ei ole sitä, mitä haluan. Tuolla aiemmin mainitsemallani epätyydyttävyydellä tarkoitin enemmänkin suhteen muita puolia kuin juuri seksiä.

Olen ilmeisesti saman ikäinen kuin sinä, olen Olen ollut useassa pitkässäkin parisuhteessa, avoliitossa jne. Kun mietin elämääni, jolloin olen ollut parisuhteessa, ja vertaan sitä nykyiseen elämääni, olin nykyistä onnellisempi hyvässä parisuhteessa, mutta paljon onnettomampi huonossa.

Joten nykyistä elämää ja oloa ei kannata "uhrata" huonon suhteen vuoksi. Luulen, että unelma parisuhteesta ja se mitä se useinkin sitten on, ovat aika kaukana toisistaan. Eikös kaikki kyselyt ja gallupit aina osoita, että sinkkuna elävät ainakin naiset ovat tyytyväisempiä ja stressittömämpiä? Kun katson oman lähipiirini naisia; siskoja, äitiä, ystäviä, suurin osa heistä on tyytymättömiä parisuhteeseensa - syystäkin.

Olen täsmälleen samaa mieltä siitä ettei huonossa suhteessa mitä se sitten kenellekin tarkoittaakin kannata olla eikä siihen kannata pyrkiä. Ehkä tässä on nyt enempi kyse siitä että miten usein tapaa miehiä jotka itsestä tuntuvat "potentiaalisilta" parisuhteeseen ja kuinka pitkään ne tuttavuudet kestävät ennen kuin ilmenee ettei siitä pidemmäksi parisuhteeksi ollutkaan. Minusta kyllä sekin mikä on hyvä parisuhde ja mikä sellainen että siitä kannattaa erota on vähän hakusessa nykyään, tai sanotaan että ihmisillä on vähän epärealistisia vaatimuksia pitkälle parisuhteelle.

Vaihtoehto ei usein ole ihan niin ruusuinen kuin miltä se parisuhteessa tuntuu. Mutta edelleen, en tarkoittanut tuomita sitä että joku haluaa seksikaverin, minua vain kiinnosti syyt siihen. Ja nyt niitä selvisikin, ihmisiähän on onneksi erilaisia. Kaikille se ei sovi ja on hyvä tiedostaa että mihin lähtee ja mitä etsii. Kaipa sitä baarista kumppania etsimistä voisi ajatella vaikka työntekona tai sijoituksena tulevaan. Raskasta se on ja usein ei tapaa ketään ja jos tapaa niin useimmiten se on huti.

Mutta on myös mahdollista löytää sieltä ihminen jonka kanssa haluaa parisuhteeseen ja toisinpäin ja se jopa toimii. Kuitenkin suuri osa pareista on tavannut baarissa toisensa joten ei se nyt ihan epärealistista ole olettaa että sieltä voisi kumppanin tavata.

Kotoahan ei kukaan tule hakemaan eikä nettitreffeillä käyminen ja netistä etsiminen välttämättä yhtään vähemmän raskasta tai tehokkaampaa ole kuin baarissa käyminen. Itse en nauti seksistä sellaisen ihmisen kanssa jota en arvosta eikä se onnistu jos on ihan eri arvomaailmat tai toinen on tyhmä kuin saapas joten minulle seksikaveri olisi yhtä kuin potentiaalinen kumppaniehdokas. Mutta sinulla siis eri vaatimukset seksikumppanille, joten sitten ymmärrän paremmin.

Aivan hullua on että en itse edes erikoisemmin välitä pitkistä - lyhyehköistä jopa mieluummin. En kaipaa akateemisuutta, en ainakaan jos se on tehnyt miehestä takakireän berreswisserin joka luulee tietävänsä kaikesta kaiken. Korskeaa työuraakaan en mieheltä vaadi, minulle on oikeastaan yksi lysti että mitä hän tekee työkseen tai tekeekö yhtään mitään. Mutta se missä olen ehdoton on se että lihavaa miestä en ala katselemaan.

Vaikuttaa siltä että tämä karsiikin sitten huomattavan osan nelikymppisistä miehistä pois. Tai ainakin niistä mitä on tyrkyllä.

En myöskään omaa sellaista seurapiiriä josta sitä miestä katselisin, eikä minulla ole mahdollisuutta ajella ympäri lääniä etsimässä ja viinanhuuruiset paikat eivät kiinnosta tippaakaan, niin käytännössä ei oikein ole mitään paikkoja mistä miehiä löytyisi, sikäli kuin minusta olisi näitä käytännössä etsimäänkään.

Inhoan olla tyrkyllä ja paikoissa missä on kauhea kuhina. Tässä tulee tämä todella perinteinen luultavasti jostain sinunkin päähäsi iskostettu: Oletko koskaan miettinyt jos noista osui jotkut oikeaan , kuinka moni omista seksiin liittyvistä asioista ei ole "omaa" arvomaailmaasi, vaan jotain mitä sinulle on lapsena opetettu..?

Itse ainakin vapauduin vasta joitakin vuosia sitten viimeisistäkin myyteistä, aina olen pitänyt seksistä mutta nyt olen SINUT seksuaalisuuteni kanssa. Annan itselleni luvan nauttia ja fantasioida. Eli aasinsillalla nyt sitten siihen, että miksi sen, että on seksisuhde, ei voisi sisältää arvostusta toiseen ihmiseen? Onko seksi sinulle jotenkin likaista, jos sitä ei harrastakaan sen yhden ihmisen kanssa koko elämäänsä? Katsos kun kaikki eivät tapaa niitä kumppaneita "noin vain". Mua ei vois vähempää baareissa kiekuminen kiinnostaa, sen sijaan käyn tanssitunneilla, saleilla, juoksemassa, erilaisissa kulttuuritapahtumissa.

Tapaan todennäköisesti paljon mielenkiintoisempia ja ei-humalaisia ihmisiä kuin baareissa. Enpä kyllä usko että niistä ympyröistä edes haluaisin itselleni miestä löytää seurustelumielessä, tosin vielä vähemmän seksimielessä. Humalaiset ihmiset eivät ole mitenkään viehättäviä. Ja jos se seksi on hyvää, niin ei sen miehen tarvitse olla myöskään mikään tyhmä saapas ;. Aika alentavasti puhut miehistä. Toisaalta, sitä saa mitä tilaa. Panokaverini ei todellakaan ollut tyhmä kuin saapas.

Eikä ole kyse siitä, että en arvostaisi häntä. Aivan yhtä paljon arvostan ihmistä, joka harrastaa vuorikiipeilyä kuin ihmistä joka haluaa olla illat kotona ja kerätä marjoja. Mistä sait päähäsi, että panokaverin pitäminen tarkoittaisi sitä, että nainen odottaa, että unelmien mies tulee häntä kotoa hakemaan parisuhteeseen?

Minulla ainakin on vilkas sos. Enkä ole kyllä netistäkään kumppania hakenut vuosiin, koska minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia nettideittailusta. Baareissa kävin avioeron jälkeen "väkisin" parin vuoden ajan, mikä oli todellakin äärimmäisen kuluttavaa. Kaikki vapaa-aika meni baarissa istumiseen. En halua juoda alkoholia mutta siellä ei jaksanut olla selvin päin. Rahaa kului aivan kauheasti ja sunnuntait meni pilalle, kun oli valvonut saakka ja vastaavasti yritti sitten nukkua puoleen päivään.

Ainakaan minä en kokenut sen kaltaista elämää terveelliseksi tai edes mielenkiintoiseksi. Eipä heistä ollut selvänä tapaamaan. Yhden ainoan kanssa tekstailin jonkun aikaa ja hänkin kertoi, että on eksänsä kanssa on-off - suhteessa, eikä halua erota lopullisesti hänestä.

Ne miehet joiden kanssa lähdin baarista sänkyyn, olivat playereita, juoppoja ja varattuja. Eräskin mies ilmoitti sängyssä juuri ennen aktia "että onpas kivaa saada seksiä kun vaimo sai juuri vauvan, eikä kotona irtoa! Asun aika pienellä paikkakunnalla ja baareissa käy loppujen lopuksi suurin piirtein samat naamat.

Vapaita, aikuisia miehiä on todella vähän. Nuoremmat v eivät halua vakavaa suhdetta eronneen naisen kanssa, joka ei edes halua lapsia enää. Jos todellakin olet sitä mieltä, että baareissa kannattaa käydä ja uhrata siihen terveys, rahat ja vapaat vkonloput, niin toivotan todellakin sinulle onnea miehen etsintään.

Itse kävin pari vuotta, eikä miestä löytynyt. Olen mieluummin yksin kuin käytän kaiken vapaa-ajan baareihin. Ja kun mies luikkii ovesta ulos, häntä ei takuulla sen jälkeen näy.

Jos näkyy, niin tarjolla on häneltäkin vain seksisuhde. Ei tuo pidä paikkaansa että pitäisin seksiä likaisena tai etten siitä voisi nauttia. Mutta kuten sanoit, minulla seksi ja tunteet ovat niin vahvasti sidottuna toisiinsa etten osaa nauttia seksistä ilman tunteita enkä mieluusti tunteistakaan ilman seksiä, siis pidemmän päälle. Ja jotta tuntisin miestä kohtaan mitään seksuaalista minun pitää arvostaa häntä. Jopa luottaakin häneen jotta osaan siinä seksiä harrastaessa rentoutua.

Varmasti se asia on iskostunut päähäni elämäni aikana ja mistä sen johtuu, kulttuurista, kasvatuksesta, persoonastani vai mistä. En tiedä mutten näe mitään syytä erotella tunteita ja seksiä toisistaan koska mielestäni ihminen on kokonaisuus. Ei vain kroppa tai mieli. Ei baareissa kiekuminen kiinnosta kaikkia muitakaan eikä se tietysti ole pakollistakaan. Mutta sitä ei voi kiistää etteikö siellä niitä kumppaniehdokkaita tapaisi. Kaikki eivät ole kaatokännissä, ravintolassakaan.

On paljon niitäkin jotka ovat lähteneet esim työpaikan illanvietosta jatkoille. Eli suurin osa sinkuista käy joskus baarissa.

Eikä muuten kovin monia kiinnosta työhaastatteiluissa käyminenkään, useampi keksisi mukavampiakin tapoja viettää aikansa, mutta se on aika lailla tarpeellista jos haluaa uuden työpaikan. Sama juttu baarin kanssa kumppanin haussa. Joskus joutuu tekemään sellaistakin mikä ei ole kovin mukavaa jotta saisi mitä haluaa. Totta, käytin ikävää ilmaisua "tyhmä kuin saapas" se oli tarkoitettu synonyymiksi käyttämällesi ilmaisulle "ei mikään ydinfyysikko".

Itse en oikeastaan järjestä ihmisiä älykkyyden mukaan koska se on mahdotonta, ehkä olennaisempaa on että mies tajuaa mitä sanon ja keskustelu sujuu. Se nyt ei kuitenkaan kuulu tähän aiheeseen joten oikaisin ajattelemattomalla ilmaisulla. Ei ollut tarkoitus kuitenkaan loukata miehiä sen enempää kuin naisia. Muistan kyllä tuon ajan kun olin sinkku ja kävin baareissa ja ettei se pelkkää festivaalia ollut. En ole enää sinkku joten en tarvitse onnea miehenetsinnässä enkä tarkoittanut sitä että jokaisen sinkkunaisen on pakko mennä baariin miestä etsimään.

Sanoin vaan että koska suuri osa pareista on tavannut toisensa ravintolassa niin niistä on väkisin tullut muitakin lopputulemia kuin yhden yön juttuja. Lopultahan niitä kumppaneita ei tarvita kuin se yksi sopiva, ei jokaisen baarituttavuuden sellainen tarvi olla. Epäilemättä mukavampaa ja rentouttavampaa ja terveellisempää ja vähemmän kuluttavaa on se että nukkuu yönsä ja käy aamulenkillä yksin ja tapaa ystäviään ja sitten on seksikaveri jonka kanssa harrastaa seksiä.

Mutta kumppanin löytämisen kannalta siinä ei oikein tule sellaisia tilanteita että tapaisi vapaita kumppaniehdokkaita. Toki se on mahdollista mutta harvinaisempaa kuin baarissa. Mutta ok, joo asut pienellä paikkakunnalla jolloin tilanne on vähän toinen kuin suuremmalla. Oikeastaan koitan vaan sanoa että luovuttaa ei kuitenkaan kannata. Kyllä niitä tilanteita, joissa miehiä voi tavata voi vähän itsekin avittaa. Jos seksikaveri sopii eikä sekoita päätä eikä saa unohtamaan muiden miesten olemassaoloa niin mikäs siinä!

Kuten sanottu, halusin vain tutustua itselleni outoon ilmiöön. No minulla on kyllä vilkas sosiaalinen elämä ja laaja tuttavapiiri, ei siihen baareja tarvita. En kökötä kotona odottamassa unelmien prinssiä, minua vain ei kiinnosta valvoa aamuun saakka joka sunnuntai, kun en raskaan työviikon vuoksi jaksa muulloin mennä baariin, kun siellä on nykyisin ihmisiä vasta 23 jälkeen. Kokemukseni mukaan nuoret aikuiset löytävät kumppanin baarista, niin silloinkin kun minä olin v.

Nyt vanhempana en kyllä tiedä kuin 1 tapauksen tuttavapiiristäni, jolloin suhde olisi alkanut baarista. Sekin valitettavasti on sellainen, että 2 alkoholistia löysivät toisensa lähiöbaarista. Kaikki muut tuntemani vanhemmat naiset ovat löytäneet 2 kierroksella miehen tuttavapiiristään, työn tai harrastusten kautta.

Vähän tuollaista olen epäillytkin että ei sieltä ketään löydy. Varsinkin jos on lähes raivoraitis, kuten itse olen. Lukemattomia kertoja on tyrkytetty minullekin että lähde baareihin etsimään miestä, että sen verran pitää jaksaa nähdä vaivaa. Mutta kun se minun unelmieni mies ei ole mikään baarihai.

Suomessa ei osata sillä tavalla rentoutua ja olla sosiaalisia kuin Englannissa missä ei ole pakko juoda itseään änkyräkänniin, ei kiinnosta tätä täkäläistä sikailua lähteä ihmettelemään. Sitä että ukot kuseksivat baarin nurkalla kaiken kansan nähden ja osaa haetaan ambulanssilla pois tällaista se meno oli kun asuin yhdellä alueella missä oli baari.

Sitä olen ihmetellyt että mikä kumma siinä on että miehille tulee se naisseuran tarvis nimenomaan klo 23 maissa.

Kun olen jonkin verran oleskellut chateissa, niin takuulla eniten käy väkeä juuri keskiyöllä. Sitten tulee privaattina yhteydenottoja joissa ideana on se että jätkä on valmis heti hyökkäämään autoonsa ja ajamaan puoli Suomea läpi päästäkseen minua panemaan klo 2 yöllä.

Vaikka ei puhettakaan että edes tietäisin miltä mies näyttää. Enkä tuohon aikaan enää valvo, en kertakaikkiaan. Ja jos valvon niin seksi on viimeinen asia mikä siihen aikaan kiinnostaa. Tällainen seksisuhde on mullakin. Oma kokemukseni on, että hyvä seksisuhde suojaa tehokkaasti huonoilta parisuhteilta. Niin juuri, eikö saisi olla? Toisekseen mulle on oikeastaan tärkeää että kasvot miellyttävät, kroppa ok eli ei ylipainoinen paljoa , sitten kyllä tärkeintä loppupeleissä on se kuuluisa kemia, kuinka hyvin seksi synkkaa yhteen.

Miksi hakisin huonoa seksiä, jos voin saada hyvää? Ja tarkennetaan nyt vielä, että tottakai omista mieltymyksistä ym pitää puhua. Ne on ne kemiat mitkä ratkaisee paljolti. Pitääkö montakin äijää kokeilla löytääksen sen "kemian", sillä ei varmaan jo eka ukko saa sukkia pyörimään?. Se "kemia" on moninainen juttu. Osan siitä huomaa jo ennen kuin ehditte edes koskettamaan toisianne.

Sitten se todellinen "seksi-kemia" onkin toinen juttu. Jos joka ikinen asia seksissä pitää vääntää rautalangasta ja pidätte aivan eri asioista mikä ei välttämättä aina ole selvää , on parempi juttu jättää siihen. Eli kokeilemallahan se selviää: Ehkä siinä herää miehen pelot kykenemättömyydestä tyydyttää "liian" seksuaalista naista. Miehen egon kannalta saattaa olla helpompaa, kun hän tuntee olevansa seksuaalisempi kuin nainen, kun hän toimii "metsästäjänä" naista pitää ensin vähän lämmitellä ja houkutella, että hän haluaisi seksiä, haha.

Tämä sitten peitellään horottelujen taakse. Ei kyllä sit tehdäkään juuri muuta, kuin nukutaan ja peseydytään välissä Oman tien tallaaja Jos vastaisin vain ja ainoastaan otsikkoon, manisi vastaus näin Antaa vastaukseesi vastineeksi hinnaston yllättävän usein.

Eiköhän seksia hakevat naiset saa itse ne vastaukset, joista valikoivat kenet ottavat. Veikkaan huonoa arpaonnea em. Hauku vaan vaikka kusipääksi, mutta amatöörihuoria on liikenteessä ja heillä ei useinkaan lue että olen huora, koska sivustot useimmiten kieltävät moisen markkinoinnin. Tällöin näiden huorien ilmoituksiin vastaavat saavat vastineeksi vastaukseensa hinnaston. Niin eli kyllä myös nämä huorat ovat niitä, jotka saavat itse ne vastaukset, eivät he lähettele hinnastoja vastauksiksi miesten ilmoituksiin.

Vaan siihen miehen vastaukseen vastineeksi kuten sanoin. No sanon suoraan, sinä se kusipäältä vaikutat. Missähän nää sekstailijat toteuttaa petipuuhansa. Ihan parenman tekemisen puutteessa ihmettelen???. Motellissa, motellissa, kaverin kotona, kaverin mökillä, aikuisten lasten asunnossa, aikuisten lasten mökillä!

Asuntovaunussa, teltassa, veneessä, laivalla. Omassa kodissa kun puoliso on "komennuksella". Käytä mielikuvitustasi tai sinusta ei koskaan tule salarakasta. Niin missähän sitä ihmiset viettää aikaansa paljon? Olen sinkku ja asun yksin. Tai sitten fb luona. Aina valitetaan miten äijät on pelkän seksin perässä juoksevia sonneja. Tätä ketjua lukiessa selviää, että sitä tekee akatkin. Mikäs siinä, kun kerranhan täällä keikutaan. Miksi se, että tykkää seksistä tarkoittaisi, että on "pelkän seksin perässä juoksija"?

Eikö tuo ole liioittelua? Varmaan halu juoda lasi viiniä sunnuntaisin tekee sitten "pelkän viinan perässä juoksevaksi"? Naiset on aina olleet seksuaalisia olentoja, mutta naisten seksuaalisuutta on pyritty hallitsemaan kulttuurisilla normeilla. Asenteet on tiukassa, kuten tästäkin ketjusta voi huomata. Nainen saa olla seksuaalisesti aktiivinen ja omaehtoinen, mutta vain, jos jokin "korkeampi arvoinen tunne" on pontimena.

Sillä pitää hakea oikeutus primitiiviselle halulle seksiin. Olen yrittänyt miettiä miten se itse seksi muuttuu "puhtaammaksi", paremmaksi, kun siihen liittyy rakkaus tms. En vaan tajua sitä. Onko taustalla kummittelemassa kuitenkin se pitkä historia, kun nainen oli aina jonkun miehen omaisuutta?

Vapaaseen seksiin liittyi raskauden riski. Tytär piti saada neitseenä kaupaksi avioon , ettei siitä tullut kuluerä loppuiäksi. Naisten hyvinvointi ei ole enää miehistä kiinni. Ei tarvitse pelätä jäävänsä tyhjän päälle, jos ei tanssi patriarkkojen pillin mukaan. Eikä ainakaan toimia itse niiden asenteiden äänitorvena jatkamalla ikiaikaisia asenteita ja perinteitä ollakseen "kunnollinen nainen". Nyt se tuntuu huvittavalta, kuten 30 vuoden päästä varmaan tämäkin keskustelu naisista hakemassa seksiseuraa netissä.

Onko nykyään nainen toisen miehen lapsen kanssa varsinainen hittituote sinkkumarkkinoilla? Olennaista mielestäni on tässä se että minkä ikäisestä naisesta puhutaan. Jos puhutaan sen ikäisestä naisesta että lasten saaminen on ajankohtaista ja siihen on haluakin vielä niin mitä lähemmäs tullaan 4-kymppiä sitä vähemmän jää aikaa löytää se mies jonka kanssa niitä lapsia tehdään.

Eikä niitä yleensä tehdä seksikaverin kanssa. Sen takia sen ikäinen nainen yleensä etsii parisuhdetta eikä seksikaveria. Ja näitä havainnoidaan tunteilla. Siksi seksi ja tunteet ovat perinteisesti liittyneet naisilla yhteen. Sitten erikseen voisi puhua naisista jotka eivät enää voi tai halua saada lapsia. On lapsia ja ero takana tai ei. Lopputulema on oikeastaan sama, kuten näistä kommenteista on käynyt ilmi.

Valikoima pienenee huomattavasti eikä nainen yhtäkkiä olekaan enää yhtään samassa asemassa kuin vuotta sitten. Siihen tilanteeseen pölähdetään usein pitkästä parisuhteesta tai sitten havaitaan että nyt olisi kiva alkaa sitoutua vihdoin.

Ilmiö on verraten uusi koska ennen ei erottu ollenkaan yhtä yleisesti kuin nyt ja ehkäisyn puute ja naisen alhaisempi koulutustaso ja taloudellinen riippuvuus miehestä huolehti siitä että yleensä siinä iässä oli jo sitouduttu ja oli lapsia.

Samaan aikaan miehet voivat ihan rauhassa nauttia seksistä tunteilla tai ilman, ilman ajatustakaan perheestä eikä biologinen kello kilkata viime hetkiä. Usein ajattelevat että "sitten joskus". Ja se ajatus on täysin realistinen. Mies voi nauttia vapaudestaan niin kauan kuin jaksaa ja ruveta vaikka 5-kymppisenä tekemään lapsia. Nainenkin voi tehdä niin mutta lisääntymisen kannalta siinä ei pidemmän päälle ole lisääntymisiässä järkeä ja sen jlk se alkaa tämän palstan kommenttien perusteella olla huonon kumppanin lisäksi ainut vaihtoehto.

Eli ei naisten tilanne varsinaisesti parantunut ole. Seksistä toki voi nauttia, siihen löytyy tarjokkaita joka iässä, mutta jos jotain muuta haluaa niin mies pitää löytää alle vuotiaana, tehdä mahdolliset lapset hänen kanssaan ja sitten pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin että se on loppuelämän suhde. Koska jos se päättyy niin sen jälkeen tarjolla onkin enää huonoja miehiä ja seksikavereita. Eli tarkkaan on valittava kumppani kun sen aika on ja sen aika on lisääntymisiässä.

Siksi viesti nuoremmille naisille olisi pikemminkin että älkää tuhlatko sekuntiakaan seksikavereihin vaan etsikää täysillä kun vielä on kysyntää. Ja vanhemmille, ottakaa mieluummin seksikaveri kuin huono kumppani, hyvää ei kannata enää toivoakaan. Minusta tämä on surullista. Ei tämä tilanne ole mikään naisten riemuvoitto, että nautitaan seksistä ilman tunteita kun siihen on mahdollisuus.

PIkemmin että nautitaan vain seksistä kun enempään ei ole mahdollisuutta. Mielestäni seuraava ei kuitenkaan pidä paikkansa: Järjellähän ne pitää havainnoida. Ja naisen täytyykin pitää pää kylmänä ja järki mukana, kun hän etsii vakikumppania. Mukana täytyy olla sekä järki, että kemia. Vain sillä tavoin voi solmia kestävän suhteen, että mies on järkiperustein todettu kykeneväiseksi sitoutumaan pitkään suhteeseen ja vastuulliseksi kasvattajaksi JA miehen ja naisen välillä on "kemiaa" intohimoa.

Kun intohimo laimenee välillä, järkisyyt pitävät parin yhdessä, kunnes tilanteen muuttuessa lapset kasvavat tuo intohimo sieltä yhä löytyy kytemästä: Nuorten naisten kannattaakin panostaa siihen kumppanin valintaan, mutta valitettavasti tämä naisten "harkitsevaisuus" on viime vuosina tulkittu miesten piirissä nirsoudeksi ja naisia sen vuoksi haukutaan yhä rumemmalla tavalla.

Mikään ei ole hyvä: Jos säntää puolihuolimattomasti vihille, tulee katumus ja ero. Sen jälkeen nainen ei enää kelpaa kenellekään. Jos taas on harkitseva ja valikoiva, haukutaan siitäkin. Ja sittenkin kun nainen päättää luovuttaa ja nauttia vain seksistä miesten kanssa, häntä haukutaan siitäkin. Etenkin tätä logiikkaa en tajua lainkaan. Miksi niitä naisia haukutaan, jotka eivät suomalaiselle miehelle kelpaa ja ottavat ulkomaalaisen tai jotka sitten päättävät elää vain irtosuhteiden varassa?

Keneltä mieheltä se on pois, jos kenellekään kelpaamaton nainen tekee jotakin, mitä tahansa? Tasa-arvoa ei todellakaan ole! Noita asioita olen miettinyt minäkin pääni puhki. Pääasiassa ongelma on kai siinä että naiset ehdollistetaan jo lapsesta alkaen elämään tuntosarvet ojossa, kuulostellen mitä ympäristö heiltä haluaa. Mutta koska ympäristön halut ovat aina ristiriitaisia koska yksi haluaa yhtä ja toinen toista, niin siinä touhussa tulee lopulta hulluksi kun yrittää elää muiden mieliksi.

Eivät miehet oikeasti haluamalla halua kuin hyvin harvoja superkauniita ja täydelliseltä vaikuttavia naisia. Mutta jos joku tavismuija ei ole heti välittömästi lääpällään, niin se ottaa miestä päähän kun hänen itsetuntonsa saakin kolauksen. Jos nainen hyppelee sängystä sänkyyn vaikuttaa siltä että hän kelpuuttaa vähän liian monta eri miestä, jolloin naisen taso laskee koska tavisukko ei voikaan enää olla varma omasta erinomaisuudestaan sitten kun tällainen nainen osoittaa suopeutta häntä kohtaan.

Naisen pitää osata olla "harvoin tarjolla" mutta juuri sille käppyrälle joka ilmoittaa hänet haluavansa. Näin se miesten fantasiamaailmassa menee. Väitän että tunne ohjaa valitsemaan niitä ominaisuuksia joita haluamme, emme välttämättä edes tiedosta syytä siihen miksi juuri jotkut asiat herättävät meissä positiivisia tunteita ja jotkut eivät.

Ja tunne taas herättää intohimon tai toisinpäin. Sitä tarkoitin tunteen ja seksin yhteydellä. Minusta ei ole hyvä luovuttaa. Kun asia ei kuitenkaan ihan oikeasti ole niin etteikö yli vuotias nainen voisi löytää naista jota kohtaan tuntisi että rakkautta että intohimoa.

Vaikeampaa se toki on kuin nuorempana muttei se mahdotonta. Kyllä esimerkkejä piisaa niistä jotka ovat löytäneet. Minusta sillä tyylillä nimenomaan annetaan miehille luovutusvoitto. Mikäänhän ei sovi miehille paremmin kuin että naiset ovat 35 vuotiaina valmiita pelkästään seksiin, enempää ei tarvi yrittääkään eikä tarjota.

Voi jopa haukkua päälle, nimitellä vaikka miksi koska eihän seksikaveri ole muuta kuin seksiä varten. Miesten haukkuminen ja nimittely netissä on lisäksi aika yleistä ihan kautta linjan. Itse sain aikanani joiltakin haukkuja siitä että olen akateeminen, jokunen jaksoi ihan erikseen ottaa sen takia yhteyttä että luulen itsestäni enemmän kuin olen.

Suuri osa oli seksi mielessä liikenteessä, lähettivät naamakuvansa sijasta munansa kuvia. Netissä on kasvottomana ja nimettömänä kiva purkaa pahaa oloaan muihin.

Eikä siitäkään että netissä yli vuotias nainen on loppuunkaluttu haitta voi mitään omasta arvostaan päätellä. Nettimaailma on ehkä enempi nuorille ja kovin ulkonäkö- ja seksikeskeistä.

Totta että baaritkin on vaikea forumi, pitäisi ehkä koittaa sitten olla aktiivisempi ihan tuolla turuilla ja toreilla, jutella rohkeasti jos näkee kiinnostavan miehen.. Tämähän on vaikea dilemma ja aivan totta että jos naiset tyytyvät pelkkiin seksisuhteisiin, niin miehet takuulla tarraavat tilanteeseen innoissaan eivätkä muuta tarjoakaan.

Mutta itse uskoisin että on se vähän ihmistyypistäkin kiinni, eli miehissäkin on seksikeskeisiä ja suhdehakuisia aivan kuten naisissakin, suhdelukema vain voi olla toinen. Eli helpommin mies on seksikeskeinen kuin suhdehakuinen. Mutta silti on miehiä jotka eivät voisi ajatellakaan seksiä ilman suhdetta. Ja se jolle seksi on se pääasia, niin siltä ei ehkä saa suhdetta kumminkaan vaikka naiset yhtenä joukkona päättäisivät niin sanotusti pihdata että miehet saadaan suostumaan suhteisiin.

Tai sitten sellaisen seksikeskeisen miehen suostuessa pitkin hampain oikeaan suhteeseen hän käyttäytyy suhteessa itsekkäästi ja paskamaisesti ja kenties myös pettää sen minkä ehtii. Mistä sen voi tietää onko mies suhdeorientoitunut vai seksihinkuinen?

Eipä usein mistään, kun pornohiiristä fiksuimmat osaavat teeskennellä suhteeseen haluavaa. Leperrellään ja lirkutellaan nainen pyörryksiin. Itse olen löytänyt puolinaisen ratkaisun päättämällä että ikäisteni eli nelikymppisten miesten kanssa en ala mitään seksitouhuja jatkuvalla syötöllä harrastamaan. Jos heikäläisistä ei yksikään halua olla kumppanini, olkoot sitten ilman.

En ala "palkitsemaan seksillä" sellaista joka haluaa vain käyttää minua hyväkseen teeskennellen olevansa jotain enemmän kuin mitä sitten on.

Nuoremmat miehet voivat olla minulle itselleni objekteja ja sen takia se tuntuu siedettävämmältä harrastaa vain seksiä sellaisen kanssa jonka kanssa ei kumminkaan mitään suhdetta muodostuisi ikäeron vuoksi. Tässä sitä taas ollaan: Minulle se ei ole "tyytymistä", vaikka tavallaan onkin. Elämäntilanteeni on nyt kyllä muutenkin sellainen, että olen tyytyväinen ettei minun tarvitse yrittää raivata aikaa ns. On asioita jotka vaativat tänä keväänä tarkan keskittymiseni. Mutta jos alan seksisuhteeseen, niin ei se ole minulle "tyytymistä", se on ihan oma päätös ja siitä nautin.

En yritä miestä saada mihinkään muuhun kuin mistä olemme sopineet. Minulla itse asiassa on vakikumppani, ja vaikka seksi on taivaallista niin en kuitenkaan voisi kuvitella seurustelevani hänen kanssaan.

Kyllä itse ainkain lähden siitä,että se on seksisuhde, jos esim jompi kumpi osapuoli on laittanut ilmoituksen nettiin seksiseuran etsimisestä. Eri asia tietenkin on, jos sen fb: Olennaista onkin että onko se tyytymistä tai luovuttamista vai onko se todella se mitä itse haluaa eikä halua enempää.

Se on tärkeää tiedostaa. Täällä osa tuntuu olevan sillä linjalla että enempää ei löydy ja osa ettei haluakaan enempää. Jos todella osaa erotella seksin ja tunteet toisistaan joiltakin se onnistuu, toisilta ei niin silloin seksikaveri sopii varmasti hyvin. Sillä osoitettiin, että naisetkin kykenevät ihmismäisiin saavutuksiin, ei tietenkään ihan miesten tasolle, mutta hieman eläinten yläpuolelle.

Ja nuo Rousseaun ajatukset olivat siis aikanaan kovin valistuneita ja hänen käsityksensä naisesta olivat suorastaan radikaalin kunnioittavia. Itselläni oli joskus pätkä Rousseaun naisten kasvatus-tekstiä eräällä palstalla profiilissani muka-humoristisena heittona. Yllättäen miehiltä tuli ylistäviä viestejä, kuinka "ajatukseni" ovat juuri sellaisia niinkuin heidän mielestään naisella tulee olla. Miksi haluat tyytyä perheen perustamiseen kun maailmassa voi tehdä niin paljon mielenkiintoisempia asioita?

Et kai ole nyt vaan luovuttamassa ja taipumassa johonkin normiin, joka vain vangitsee itsesi yhdelle ja samalle tavis-einarille? Ajattele, kun eläisit kiertäen maailmaa, tapaisit mitä mielenkiintoisempia herroja ja hidalgoja, jotka olisivat kuin nautinnon ruumiillistumia.

Vapaan elämän rinnalla elämä einarin kanssa näyttäytyisi nurkkaan unohtuneelta hikisukalta. Muistaakseni Rousseausta sanottiin jossain tv-dokumentissa tai sitten jostakin luin että hän oli naisvihaaja.

Mutta vaikea sitten sanoa oliko sen vihaisempi vihaaja kuin moni muukaan siihen aikaan. Varsin järjetöntä että ensin naiset kasvatetaan idiooteiksi ja sitten haukutaan että heistä ei ole minkäänlaiseen älylliseen kanssakäymiseen.

Näinhän tämä kuvio paremmissa piireissä meni. Rahvaan joukossa nainen ei tietenkään saanut välttämättä tehdä kaikkea sitä mitä mies kuten äänestää , mutta ei hänellä ollut varaa olla mikään pyörtyilevä hupakko, kun piti raataa elättääkseen kaikki kakaransa. Mies saattoi siinä sivussa vaikka juopotella, jos sattui huvittamaan. Seuraan juuri mielenkiintoista tv-sarjaa joka käsittelee USA: Yksinkertaiset ihmiset jotka haluavat että elämässä on sääntöjä ja järjestystä kaipaavat helposti jonkinlaista luokkajakoa, ja jos muuta alaluokkaa ei ole, siihen päätyvät naiset.

Nainen ilmeisestikään ei heidän mielestään pysty. Tuntuu erikoiselta että joku länsimainen nuori nainen haluaa mukaan tuollaiseen miesten kultapossukerhoon, mutta onhan näitä sekopäitä aina ollut jotka menevät ihan mihin tahansa mukaan saadakseen kivoja kavereita ja elämälleen tarkoituksen. Hivenenkin syvällisemmin asioita ajattelevat ihmiset sensijaan ymmärtävät melko nopeasti että ihmisiä ei voi asettaa tärkeysjärjestykseen sukupuolen, rodun, iän tms.

Kaikki nuo erot ovat melko pinnallisia loppujen lopuksi, mutta alleviivaamalla niistä saa tietysti mukamas hyvinkin merkittäviä eroja. Ja kuitenkin me kaikki haluamme tulla rakastetuiksi, koemme tuskaa ja iloa, loukkaannumme ilkeydestä jne. Minulla on jo perhettä mutten ennen sitä enkä sen jälkeen etenkään ole keksinyt mielenkiintoisempia asioita kuin se. Ennen perhettä kyllä ehdin kiertää maailmaa ja kokeilla jos jonkinlaista herraa ja hidalgoa. Ei ne herrat ja hidalgot vaan keskenään niin erilaisia olleet että niitä enää viitsisi vaihtamisen takia vaihtaa.

Olen kokenut oman lapsen kehityksen seuraamisen paljon mielenkiintoisempana kuin maailmalla luuhaamisen ja miesten vaihtelun. Mutta se on toki vain minun kokemukseni. Enkä sano että se on ainut oikea kokemus enkä sitäkään että pelkästään seksistä nauttiminen olisi mihinkään tyytymistä ellei sitä itse koe niin.

Tässäkin keskustelussa ovat kuitenkin jotkut sanoneet syyksi sen ettei löydy muuta vaikka haluaisivatkin. Silloinhan se on tyytymistä, eikö? Minusta tasa-arvoa ei ole se että naiset kokevat että heidän kuuluu haluta samoja asioita kuin miesten ja tietysti sitten saadakin ne samat asiat. Itsellänikin oli nuorempana tuota samaa, kadehdin miehiä heidän tekemiensä valintojen ja niistä saavutettujen etujen takia kunnes pysähdyin miettimään että haluanko nyt ihan oikeasti itse samaa. Jos sattuu olemaan nykyaikana nainen joka vaikkapa haluaa olla lasten kanssa kotona eikä halua luoda uraa eikä kiertää maailmaa tai vaihtaa miestä niin syyksi esitetään sitä että on alistettu aivopesun ja kasvatuksen uhri.

Sekin voi olla kuitenkin valinta, ja ihan itse tehty. Eikö nainen enää nykyään saa haluta olla yhden miehen nainen, rakastaa, hankkia lapsia, olla niiden kanssa kotona? Minusta tasa-arvoon pitäisi kuulua myös itsemääräämisoikeus, vaikka valitsisikin toisin kuin rintaliivien polttajat aikanaan. Tottakai nainen saa haluta ns. Minusta tuntuu, että olemme hyvin eri aaltopituuksilla tässä asiassa, koska joudumme toisillemme vääntämään näitä asioita rautalangasta.

Ensinnäkin; ymmärrä se, että ei niitä "oikeita" kohdata aina niin vain, olisihan se toki hienoa että se tapahtuisi ns ideaali-iässä eli ikävuoden välissä, mutta miksi elämä menisi niin? Monet tapaa jo vuotiaana, ja toiset taas vasta vuotiaana. En minä aio tyytyä kompromissiin. En ole vielä 30 vuotta täyttänyt, mutta jos niin käy etten tapaa sellaista ihmistä, jonka kanssa tuntuu kaikin puolin hyvältä, en aio etsiä vain jotakuta joka on "Ihan ok".

Ehkä tää jollekkin sopii, mutta mulle ei. Toisekseen, ei ole edes käynyt päässäni että kadehtisin miesten vapautta jollakin tavalla.

Sama vapaus on minulla, ja ehkä sitä lisää se etten halua lapsia tulevaisuudessa. Siinä mielessä minulla on ihan yhtäläinen oikeus nauttia seksistä kuin kellä tahansa miehellä. En ole mielestäni missään tekstissä kritisoinut sitä, haluaako joku äidiksi tms. Sen sanonkin; annetaan kaikkien kukkien kukkia. Tuo kommenttini tuossa yllä oli vastaus Tavis Amandalle joka kysyi että "Miksi haluat tyytyä perheen perustamiseen kun maailmassa voi tehdä niin paljon mielenkiintoisempia asioita?

Tuo ettet halua lapsia tulevaisuudessa selittääkin paljon. Olet ihan eri tilanteessa kuin ikäisesi nainen joka joskus niitä lapsia haluaa. Ja sinua huomattavasti vanhempi nainen jolle seksi ilman tunteita ei ole välttämättä valinta vaan ainut vaihtoehto. Ei tietenkään seksuaalisuutta tarvi hävetä. Eikä halua hankkia seksikavereita. Ja tietysti on oikeus nauttia seksistä. Juuri niin kuin haluaa. Kun aika ei ole kortilla eikä tarvitse seksiin tunteita eikä tunnekaan niitä seksikaveriaan kohtaan.

Itselläni vaan mikään noista asioista ei ole täyttynyt, siksi itselleni ei seksikaveri ole koskaan ollut vaihtoehto. Niinhän se voi ollakin, toivotaan että elämä kuljettaa jonkun ihanuuden jossain vaiheessa tielleni: No itse kyllä olen aina täätynyt ongelmiin, kun olen valinnut miehen "pelkän tunteen perusteella Omalla kohdallani mies on siis etsittävä vain ja ainoastaan järkiperusteisesti ja valittava niiden järkisyiden mukaan valittujen miesten keskuudesta sitten se yksilö, jota kohtaan löytyy myös tunteita.

En suostu seksisuhteeseen ikäiseni miehen kanssa juuri siitä syystä, että en anna heille mahdollisuutta kuiria kermoja päältä ; D Se on kaikki tai ei mitään. Jos eivät halua parisuhdetta, etsiköön rauhassa sitä nuorempaa naista kumppanikseen.

Minä puuhailen sillä aikaa nuorten miesten kanssa. Mutta en sentään lasteni ikäisten. Jokianen tehköön mitä haluaa. Toiset todellakin haluavat perinteistä perhe-elämää ja toiset vapauttta ja vaihtelua. Se korvaani kuitenkin särähtää, kun olen jotenkin aistivani teksteistäsi vanhanaikaisen prinsessasyndrooman, eli "kyllä se ns.

Oikea sieltä vielä vastaan tulee. Totta kai sekin vaatii työtä, ei mikään suhde hoitamatta solju eteenpäin. Etsiä ja etsiä ja etsiä ja toivoa ja toivoa ja toivoa. Etsiä netistä, etsiä baarista, etsiä harrastuksista, etsiä tuttavapiiristä, etsiä ruotsinlaivalta, etsiä jopa tallinnasta.

Olla aktiivinen ja tehdäö aloitteita, pitää huoli ulkonäöstään, olla avoin, aito, luova ja ystävällinen. Ei saa olla liian päällekäyvä, eikä saa tyrkyttää itseään, ei saa olla liian epätoivoinen.

Joillekin miehille täytyy osasta esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Ja yrittää suhteesta toiseen parhaansa mukaan saada mikä tahansa paska parisuhde toimimaan, että kunhan minä yritän ja hoivaan ja keskustelen ja ties mitä.

Se ei ole luovuttamista! Itse en olisi ikinä rakastunut jos olisin ensin miettinyt että kuka minulle järjellä ajateltuna ja sitten koittanut rakastua häneen. Yleensä ne joihin rakastuu yllättävät, eivät ole sellaisia joihin kuvittelisi rakastuvansa eivätkä ole "hyviä paperilla". Siksi nettideittailu onkin niin vaikeaa, tulee rajattua pois sellaisia joihin voisi ensi silmäyksellä livenä rakastua.

Koska kaikkiahan ei voi tavata, on tietysti pakko tehdä joitakin rajauksia. Siksi itse olen aina tehnyt toisinpäin. Olen ensin rakastunut ja sitten miettinyt että sopiiko se mies minulle, siis onko tunteilleni vastakaikua ja onko yhtään sama arvomaailma, tuleeko yhteiselosta mtn jne. Ei kukaan käytännössä voi miestä pelkällä tunteella valita muttei pelkällä järjelläkään jos haluaa sitten vielä sitä intohimoakaan joten kaipa voisit kokeilla toistakin järjestystä?

Yksi hyvä kysymys tähän liittyen on sitten myös aina se että miksi naiset rakastuvat renttuihin eli miksei niistä tule mitään mihin ihastuu ja järjellä valitut eivät ole kiinnostavia. Sitten ei oikein auta kuin miettiä ne järki- ja tunnekriteerit uudelleen.

Useimpien ihmisten kanssa yhteiselo sujuu jos molemmilla on halua saada se sujumaan. Omalla kohdallani on tässä viimeisimmän sinkkukauden aikana käynyt niin että kiinnostun alustavasti jostain miehestä siltä pohjalta että voisimme ehkä seurustella, kirjoittelen hänen kanssaan N pituisen ajan.

Tai peräti päästään tapaamaan asti, ja sitten havaitaan että ei niin minkäänlaista kemiaa. On mennyt viikkokausia, ehkä jopa 1 - 2 kk taas elämästäni, eikä mitään ole tapahtunut eikä ketään löytynyt. Sitten löytyy tietysti taas seuraava arvuuttelun aihe että voisiko tämä kiinnostaa. Äkkiä siinä on kokonainen vuosi mennyt, ja kun kumminkin olen jo nelikymppinen, niin siinä samalla huomaan että on yksi ryppy tullut lisää ja toinen syventynyt ja posket roikkuvat entistä alempana.

Ketä tai mitä varten minä tässä oikein odotan? Varsinkin kun netissäkin on toistuvasti katkerien ja vihaisten miesten taholta tuotu harvinaisen selväksi että viisikymppisellä naisella ei ole enää minkäänlaista seksuaalista elämää koska nämä kiukkuiset miehet eivät ikäiseensä naiseen koskisi pitkällä tikullakaan. Mutta en minä suostu enkä halua elää viisikymppiseksi asti valtaosin selibaatissa, koska minulla on vielä keho joka seksistä nauttii silloin kun ei ole paha depis päällä. Ärsyttävää seksitouhuissa on vain se että miehet eivät oikein tajua olla tarpeeksi kohteliaita eivätkä kiitollisia siitä että joku nainen haluaa seksiä juuri heidän kanssaan.

Tuntuu merkilliseltä että kun on asia mistä voi nauttia toisen kanssa, siihen toiseen pitää suhtautua kuin koiranpaskaan sitten kun nautinnot on nautiskeltu. Ikäänkuin miehet inhoaisivat ja vihaisivat naisia sen takia että ovat näistä riippuvaisia saadakseen täydellisen seksuaalisen kokemuksen jota käteenveto ei kaiketi tuone, miehellekään. Kaukana on hippimäinen kaikkien rakastaminen Sen vuoksi jos joku sattuu löytämään hyvän vakipanon niin siitä kannattaa pitää kiinni, vaikkei kai uskollisuutta toki voikaan vaatia.

Itselläni on kyllä niin että kyllästyn aika helposti ihmiseen johon en rakastu, joten täten seksi jatkuvasti saman ihmisen kanssa voi olla pikkaisen vaikeaa, jos nyt sattuu joku löytymään joka ei aloita mykkäkoulua ekan aktin jälkeen. Jokatapauksessa nelikymppisellä ei ole enää mitään syytä odottaa ja varrota, koska voi olla että ei tässä kovin kauaa enää nautiskella.

Jotkut ovat kertoneet ettei heitä seksi kiinnosta enää tippaakaan menopaussin alettua. Etsiminen ja odottaminen se on itsestään perkeleestä. Sitä miettii että voinko nyt mennä kauppaan tai kirjastoon tämän näköisenä jos vaikka sattuisi löytymään Hän. Itse olen päättänyt että paskanmarjat, ei se Hän kumminkaan osu vastaan, joten en ala itseäni laittelemaan ja olemaan aina valmiina kuin partiolainen normaalissa elämässäni. Treffeille ja seksitreffeille sitten tietysti valmistaudutaan, eikä mennä verkkareissa etc.

Itselläni taas on niin että en oikeastaan ihastu tai rakastu kovin helposti, jos lainkaan. Aikuisella iällä olen ihastunut noin 1,5 kertaa. Ja niistä kerroista on jo vuosia. Rakastaa voin kyllä silti, niin tein pitkässä parisuhteessani vaikken mitenkään hulluna ollutkaan mieheen kohdatessamme. Rakkaus on hyvää oloa, sitä ettei saa toisesta kylläkseen sillä tavalla että olisi aivan yhdentekevää onko hänen kanssaan vai ei vai jonkun toisen kanssa.

Ihastuminen on mielestäni loppujen lopuksi mielenhäiriö, useimmiten kun ihastuu ihmiseen ei edes näe häntä sellaisena kuin hän todella on. Voisin hyvin kuvitella valitsevani kumppanin pitkälti järkisyiden pohjalta ja päättäväni lopullisesti olla hänen kanssaan kun tulisi ne "kemiat" mukaan kuvioihin.

En siis usko tykästyväni ihan kehen sattuu, täysin mahdottomaksi kokemani yksilöt voivat tulla vastaan vaikka ovista ja ikkunoista ja olla minuun itse niin lääpällään kuin suinkin haluavat olla, mutta minusta ei silti tunnu miltään.

Minäkään en enää jaksa meikata ja laittaa hölmön lailla tukkaa arkena. Sitten ne hiukset on pakko läntätä hatun alle tai ainakin laittaa ponnarille, koska pakkasella on niin sähköistä, että inhottaa kun tukka tarttuu ja rätisee. Ennen kaikkea, joutuuhan se HÄN sitten kuitenkin katselemaan minua kotona ilman laittautumista. Onko edes oikein, että näyttäydyn jatkuvasti viim.

Täällä keskusteluissa oli siitäkin miehen kirjoitus, että nainen ei saisi peittää makkaroita ja selluliittia vaatetuksella, riippurinnoista puhumattakaan! Se kun on huijausta ja miehen halut menee heti kun näkee naisen alasti: Olen yhä ehdottomasti sitä mieltä, että meidät tytöt on propagandalla aivopesty prinsessasatuihin jo pienestä pitäen ja sen vuoksi odotamme puolet elämästämme jotakin Oikeaa, joka ei välttämättä koskaan ilmesty.

Tämä täysin turha etsiminen ja odottaminen tekee elämästä vajavaisen ja aiheuttaa masennusta ja epäonnistumisen tunteita. On vain opittava nauttimaan elämästä juurin tällaisena kuin se nyt on, eikä koko ajan odotettava jotakin parempaa. Enkä tod tarkoita sitä, että pitäisi olla saamaton ja pasiivinen! Muilla elämänaluieilla voi kehittää itseään, opiskella ja tavoitella parempaa elämää, kun ja jos siihen voi itse vaikuttaa.

Siihen ei voi itse vaikuttaa, törmääkö Häneen vai ei. Mielestäni rakkaus ei syty tuosta vaan. Se kehittyy vuosien myötä. Ihastua voi heti alussa mutta se on vain aivokemiaa ja menee ohi alle 2 vuodessa. Tästä on tehty paljon tieteellisiä tutkimuksiakin. En kyllä ole missään vaiheessa väittänyt, että valitsisin miehen pelkkien järkisyiden perusteella vaan mukana täytyy olla sekä järki että ihastumisen tunne, ennen kuin rupean enää suhteeseen.

Nettideittailua en harrasta juuri tämän takia, koska mies pitää saada tavata heti, että tietää onko välillä minkäänlaista kemiaa. Jostakin syystä miehet eivät sitten käytännössä olekaan halukkaita tapaamaan, vaan katoavat heti kun ehdottaa puhelinkeskustelua ja suht pikaisia treffejä muutaman viestin vaihtamisen jälkeen. En ole koskaan ollut kiinnostunut ns rentuista, puhumattakaan pelimiehistä jotka puhuvat kuin Runeberg naisen tainnoksiin - yäk. Olen aina pitänyt hiljaisista, rauhallisista ja vaatimattomista miehistä, sellaisista nörttityylisistä.

Oikeastaan ainoa suuri rakkauteni onkin ollut tällainen, hän vain ei sitten rakastanutkaan minua. Muissa, pitkissäkin parisuhteissa minä olen aina ollut se osapuoli, joka on yrittänyt väkisin saada suhteen toimimaan, vaikka sillä ei ole ollut mitään edellytyksiä sujua luonteiden eroavaisuuksien tai miehen yhteistyökyvyttömyyden vuoksi.

Tässä ja nyt se elämä tosiaankin on. Omalla kohdallani on vain niin onnettomasti että elämässäni ei ole tällä hetkellä oikein juurikaan ihmisiä, joten sen takia kumppaninkaipuuseen kanavoituu aivan älyttömästi tunne-energiaa eli koko juttu latautuu turhan suurilla paineilla ja pettymyksiltä ei vältytä.

Jos minulla olisi valtaisa seuraelämä tai jotain erityisen antoisaa toimintaa elämässäni, tuskinpa jaksaisin kokoajan mietiskelläkään mitään miesasioita. Ja kuitenkin sitä ymmärtää ettei mikään suhde voi olla niin ylimaallinen että se riittää ainoaksi tarkoitukseksi ja sisällöksi elämässä.

Itse en edes meikkaa, oikeastaan koskaan. En siitä mielestäni mitenkään kauniimmaksi muutu, ja keski-ikäisen silmiä on vähän vaikea laittaakaan kun alkaa jo ne lihat niin roikkua naamalla siihen malliin että olkoon Ne kohdat mitä joskus kasvoissani on kehuttu ovat edukseen sellaisenaan, huulet ja hiukset. Se tietty kyllä ottaa päähän että niiden hiusten pitää tähän aikaan vuodesta olla niin pirun sähköiset.

Meni minne vaan niin aina on kuin seinästä revitty. Kyllä miesten kelpaa sänkitukkiensa kanssa. Minun mielestäni taas "rakkautta" ei voi kukaan määritellä. Ei se ole kiveen hakattu, että jos joku rakastuu ns. Itse ajattelen että se on ns arpapeliä. Jotkut ihmiset natsaa yhteen heti, joidenkin kanssa menee aikaa. Eikä se tee mistään niistä toistaan parempia. Itse jos ajattelen itseäni rakastuneena, niin tunnustan että siinä ei paljoa järjen ääni sanele.

Mutta niin harvinaisia tapauksia, joista minä kiinnostun, tulee vastaan aniharvoin joten voin ihan rauhassa nautiskella seksistä: Nettideittailu on aika arvaamatonta puuhaa. Kaikki eivät ole siihen päässeet "sisään"; mikä on ehkä hyväkin asia. Joillekin miehille se, että nainen haluaa esim tavata parin mailin jälkeen mitä teen itsekin , saattaa olla esimerkki esim.

Itse en jaksaisi lämmitellä viikkokaupalla, ja jos on tosiaan niin että vastapuoli on niin vaikka ujo tms. Tämä on hyvä keskustelu. On tullut mietittyä näitä asioita pitkästä aikaa ja olen saanut uusia näkökulmia. Sitä kun herkästi ajattelee että muutkin ajattelevat kuten itse ajattelee. Mutta lopulta asia on oikeastaan oikein yksinkertainen. Jos rakastuu ja toinen osapuolikin rakastuu ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi niin on edellytykset suhteelle. Jopa ihan loppuelämän suhteelle.

Siltikään se ei riitä, pitkä suhde on myös päätös, pelkällä tunteen voimalla ei mikään suhde ole ikuinen, niitä vaikeita hetkiä tulee eikä niistä pääse yli muuten kuin tahdon voimalla. Hyvä olisi myös olla sen verran kokemusta että tiedostaa sen ettei niitä rakastumisia ja rakkauksia tule ihan joka kadunkulmassa vastaan.

Pitäisi hektisessä "minä ja mulle kaikki"-maailmassa malttaa toimia toisin kuin esim työelämässä. Netti on mielestäni todella haastava forumi tavata kumppania.

Se ehkä toimii jos sattuu tärppäämään nopeasti, ennen Alkaa nostamaan kriteerejä korkealle ettei enää joutuisi katastrofitreffeille. Siitä joutuu äkkiä siihen että suostuu tapaamaan vain sellaisia tapauksia joilla on kova kysyntä netissä ominaisuuksiensa takia jolloin niitä tapauksia harvemmin treffeille saakaan ja jos saakin niin heillä ei usein ole kysyntänsä takia malttia tutustua ja pysähtyä koska inboksissa odottaa taas lukuisia uusia treffikutsuja.

Tästä syystä puhuin siitä ravintolasta. Siellä on tosin seksiseikkalijoita kuten netissäkin mutta siellä on aina myös niitä jotka eivät välttämättä ole ihan yhtä paatuneita ja ominaisuuksiinsa hurmaantuneita kuin netissä. Kaikki eivät välttämättä etsikään ketään, netissä jokainen etsii. Ja toisaalta, jos itsekin haluaa pelkkää seksiä niin ei kai seksiseikkailija mikään paha rasti ole? Ok, jos sammuu jo taksiin mutta kaipa sen humalatilan pystyy aika hyvin arvioimaan kun ihmisen kanssa juttelee.

Jokainen, joka on pidempään nettideittaillut, tietää että on hukkaan heitettyä aikaa kirjoitella muutamaa viestiä kauempaa, koska parinvalinnassa ihmisen tapaaminen kasvokkain on kaikkein tärkeintä. Jos joku luulee ettei ole niin se joku ei ole ollut kauaa netissä joten sinäsä sellaiseen tapaukseen ehkä kannattaisi panostaakin. Minulle humalainen mies on kyllä aika mieletön turn-off.

Yhden viinilasin jälkeen on siis jo liikaa. Ravintola on mielestäni niin epäviehättävä ymrpäristö tavata ketään,e ttei tulisi mieleenkikään "yrittää onnea" siellä. Kyllä sillä on väliä onko se toinen humalassa. Ja kännisen kanssa seksi ei voi olla laadukasta.

Netissä on mun mielestä edelleen reilumpaa. Tapaatte selvinpäin, sovitte jatkosta. Ja kyllä siellä ainakin laadukasta seksiseuraa näyttää olevan tarjolla. Oma fb on ainakin aivan mieletön rakastaja. Ehkä olen sitten onnekas, en tiedä.. Monille naisille on tabu puhua jopa omasta seksuaalisuudesta, saati sitten että voisin puhua näistä asioista, niin en oikein tiedä olenko tosiaan vain onnekas: Usein kävi myös menneessä niin, että jos olikin tavannut jonkun baarissa, treffasin myöhemmin uudelleen niin melkein aina skenaario oli se ettei meillä ollut mitään yhteistä.

Tuntui kuin olisi jutellut jonkun ihan toisen ihmisen kanssa. Eli jos minä joku päivä tapaan Hänet, niin uskon että se tapahtuu jossain muissa kulttuuririennoissa kuin itselleni tylsäksi koetussa baariympyröissä. Joo, siis "pelkän" seksiseuran etsimiseen netti on varmasti hyvä ja toimiva. Se nyt oli tässä keskustelussa aiheenakin, tosin tässä tuotiin esille se ongelma että useiden miesten on vaikea suhtautua naiseen joka etsii "vain" seksiä netistä.

Mutta löytynee silti niitäkin joille asia ei ole ongelma ja jotka ovat hyviä rakastajia. Puhun nyt taas vähän aiheen sivusta eli JOS haluaa sitten löytää jotain muutakin kuin pelkästään seksiä kuten sinäkin käsittääkseni jossain vaiheessa niin MISTÄ sellaista seuraa sitten voisi löytää?

Tosin jos ne tunteet tulee molemmille, niin mikäs sen mukavampaa Ja ennestään tunteman ihmisen, vaikka kaverin kanssa ei ainakaan kannata aloittaa, siinä menee sit se kaveruuskin!

Minun kohdallani ei siis ikinä ole toiminut pidemmän päälle No juu mulla on nyt toinen tälläinen menossa. Ensimmäinen kesti vuoden nyt tän toisen kanssa tapailtu yhdeksän kuukautta ja hyvin toimii. Niin ja molemmat tavannut ihan näin live elämässä. Ei mitään netin kautta. Omaa vaimoa minulle ei ole koskaan löytynyt. Kärsin äitifiksaatiosta, vahvan isän alistamana, ja hamuan yhä mieskavereideni kumppaneita. Aina olen ja näin myös tulen tekemään, hoitoon en halua.

Tämä on minun sairauteni. Nuorempana elämä alkoi muotoutua päämäärättömäksi, kartsaltakin saatoin hävitä autollani aivan yllättäin ilman mitään järkevää syytä. Menin runkkaamaan ahdistusta kotiini isoon autotalliin.

Kyynelsilmin heitin lasteja isäni työhaalarin taskuihin. En ole pohjimmiltani edelleenkään kovin ylpeä itsestäni, aiheet harvassa. Syystäkin kaverit pitivät vatipäänä ja pösilönä, osa jopa suisiidikandidaattina. Minä taas leimasin nimittelijät miehiksi joilla ei tee mitään. Uhkasin lyödä turpaan, löinpä puukkoakin toisinaan pöytään kun taas jäin naista vaille. Yritinkin talvella autoon yöpymällä palelluttaa itseni hengiltä ja lopettaa onnettoman eloni.

Halusin kokoajan metsään tai ajaa kaukaisuuteen autollani, en kestänyt olla paikallani. Elämä oli yhtä kukkularallia, ylösalas vaikka oikeastaan olin pahasti masentunut. Lopulta varttuneena löysin toivoa ja valoa elämääni -mieseräilyn ja panokaverit. Iltasaunan jälkeen lypsän aina kaikki ainakin kertaalleen. Hyväksyntä saa minut hekumaan vaikka tälläkään en äitiä omaksi saa. Isä ei saa koskaan tietää eikä voi rankaista. Tunteet olen saanut tähän asti vaimenemaan vaikka erään lapsuusaikaisen rakkauden bottomina pari viikkoa lomallani asustelinkin.

Lopuksi revin itseni irti. En jaksa viinan ja lääkkeiden väärää käyttöä saatikka rattijuoppoutta. Taudin pelko jäytää toisinaan sillä niin monenlaista olen suuhuni ottanut; elämäni on edelleen "rallia kukkulaan" mutta nyt olen hyväksynyt itseni panokavereideni kynnysmatoksi.

Töissä pyrin säntillisyyteen ja seksuaaliseen neutraaliuteen. On ollu ja itselle jäi siitä vain hyvät muistot. Tavattiin kontaktipalstan kautta ja meillä oli oikein kivoja lämmin henkisiä tapaamisia. Homma kesti aikansa ja ainakin itse nautin siitä täysin rinnoin,hieman jäi harmittamaan että olosuhteet katkaisivat tapailumme. Ihan samanlaisia kokemuksia on täälläkin.

Kyllä osa ihmisistä osaa nauttia seksistä ilman sitoutumista. Jos näin on, niin seksisuhde tuo kyllä todella nautintoa elämään. Mutta itsesensä pitää tuntea. Kaikille vakituinen panokaveri ilman sitoutumista ei nimittäin sovi. Kannattaa miettiä miten on asian laita omalla kohdalla. Jos tuntuu, että kaipaa omaan elämään seksiä ilman sitoutumista, niin tässä on hyvä linkki.

Kannattaa tehdä heti selväksi, minkälaista seuraa etsii. Mutta muuten kannattaa jutustella rauhassa ja vähän kuulostella, onko toiveet samansuuntaisia. Ei se seksiseuran haku niin kamalasti eroa muusta seuranhausta.

Nainen oli varattu, joten ehkä ongelmat oli aika hyvin ennakoitavissa. Lopulta päätettiin olla jatkamatta seksisuhdetta. Kokemus oli kuitenkin nautinnollinen ja olisi mukava löytää uusi yhtä halukas seksikumppani. Seuraavalla kerralla täytyy vaan varmistaa, että nainen on sinkku. Sama henkilö kuin pasippaa. Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Mulla on ollut useampia. Sude kestää yleensä pari vuotta, sitten kumpikin kaipaa vaihtelua. Nyt on menossa kuudes. Kolme oli työkavereita, yksi löytyi ravintolasta, kaksi on naisten kavereiden suosittelemia. Kahta lukuunottamatta nainen teki aloitteen.

Kaikki ongelmat on olleet ulkoisia etäisyys, aikataulu yms. Yksi oli kääntyä vakavaksi. Olen nainen ja minulla on ollut kuuden vuoden aikana viisi "rakastajaa". Täältä olen heidät löytänyt. Mieheni ei ole ollut vuosiin seksuaalisesti halukas.

Luulen hänen tietävän miten tyydytykseni hoidan. Sovimme "seksikaverin"kanssa nautinnollisesta seksistä ja sovimme myös,että heti kun toinen haluaa lopettaa,se sopii ja no bad feelings. Yleensä tuo seksikaverikin on ollut varattu,mutta seksittömässä avioliitossa. Pari kertaa on käynyt jopa niin "onnellisesti"että kaverin avioliiton seksi on lähtenyt uudelleen käyntiin,kun on saatu hieman herkutella.

Silloin tällä kielletyllä leikillämme on ollut Huh vä ja terapeuttinen lopputulos. Tämmöistä suhdetta olenminäkin hakenut, ei vaan ole edennyt tällä palstalla kirjoittelua pitemmälle. Olen 60 terve mies joka on avoliitossa ja vaihtelun tarpeessa. Eipä ole edennyt täälläkään aiemmin joten minuakin eteneminen kiinnostaa..

Kyllä haluaisin, kun vain saisin kontaktin en voi laittaa suoraan omaa numeroani tai sähköpostia kun menee yleiseen jakeluun. Minä voin laittaa spostini jos tätä kautta haluaist koettaa edetä Huoria ja sonneja tämäkin sivusto täynnä hyi saatana. Näin puhuu seksin puutteessa oleva sekasikiö. Mulla on ollu 20 vuotta vakipano.

Oman ukon kans en o pannu 10 vuoteen. Nyt vakipano ei ole ottanut yhteyttä pitkiin aikoihin, joten se meni vaihtoon.

Ei ongelmia, vaikka tunteet oli mukana. Pidämme vieläkin toisistamme, mutta emme sekstaile. Vaki pano on hyvä. Kun tekee mieli niin soitellaan ja naidaan mun luona kun asun yksin ja hän on naimisissa. En haluisikaan muuta kun hänen isoa vehettään ja taitavaa naimista, saan aina. Löysin itse miehistä seuraa suoraan facebookista facebook. Ei yleensä ongelmia, mutta parin vuoden kuluttua kiinnostaa uusi. Vain kerran kaksi samaan aikaan 4. Eihän sitä samaa muijaa parane toista kertaa tavata, tulee jo liian tutuks.

Kyllä se on tosi hankala löytää naista saliseksi seksikaveriksi. Itsellänikin on seksitön liitto ja haluttaa joka päivä. Eikös ihan samassa tilanteessa oleva nainen halua? Vai onko jokin moraalinen ero ja naiset enemmän tyytyy sitte leluihin? Kaverin vaimoa Piaa nussinut jo yli 20v, tykkää isoa kyrvästä eikä pakene alta kuten muut.

Tullut vain viime aikoina mieleen, että moniko muksuista on mun. Vaimo jäänyt 2 miehen "loukkuun" Olemme täysin tyytyväisiä tilanteeseen Kaveri käy noin kerran kuukaudessa naimassa vaimoani. Mulla on yleensä ollut työkaveri vakipanona. Todella kätevää kun voidaan työpaikalla sopia ajankohdasta ja tarvittaessa käydä aamiaistauolla pikaisella. Ihan ensimmäisen tapasin kun selvittelimme yhdessä erästä työpaikan ongelmaa. Mitään ongelmia ei ole ollut jos sellaiseksi ei lasketa työkavereiden arvailuja.

Minulla oli vuoden verran nainen jonka kanssa harrastin vain seksiä. Usein asuntoautossa, omena hotellissa yms. Seksi oli mahtavaa ja normaalisti teimme sen kertaa noin 2 tunnin aikana.

Olimme sopineet että kun haluaa lopettaa niin sana vain ja perään ei soitella eikä muutakaan.

Ja jotta tuntisin miestä kohtaan mitään seksuaalista minun pitää arvostaa häntä. Toisaalta, sitä saa mitä tilaa. Mutta on varmasti erilaisia mielipiteitä,koska on ihmisiäkin erilaisia. Enpä kyllä usko että niistä ympyröistä edes haluaisin itselleni miestä löytää seurustelumielessä, tosin vielä vähemmän seksimielessä. Yksi löytyi harrastuksen kautta leiriltä, tavattiin ihan kavereina ja siitä se vaan lähti.

FREE SUOMI PORNO CUTE